keskiviikko 10. elokuuta 2016

Lupaus (Unien kirjat, #1) Kerstin Gier

Liv Silber muuttaa äitinsä uuden miehen vuoksi Lontooseen ja aloittaa uudessa koulussa. Pian hän alkaa nähdä oudon todentuntuisia unia, joissa hän kulkee salaperäisistä ovista ja puhuu kivipatsaan kanssa. Liv näkee unessa uuden velipuolensa Graysonin ja tämän koulukavereiden puuhailevan outoja hautausmaalla, mutta mikä kummallisinta, pian pojat puhuvat tosielämässä asioista, jotka ovat tapahtuneet vain Livin unessa...

Livin on pakko selvittää, mitä oikein on meneillään. Pian hänet vihitään salaisuuteen, jonka kanssa yhdellä jos toisella hänen uuden koulunsa oppilaalla on jotain tekemistä. 

Tämänkin kirjan luku kerrasta on aikaa todella kauan, mutta nyt vasta sain tehtyä arvostelun mmm hyvin menee. Tartuin tähän sarjaan oikeastaan vain siitä syystä, että nautin erittäin paljon Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa kirjasarjasta ja halusin katsastaa tämänkin sarjan. Ei tämä tietenkään mitään maailmoja mullistavaa kirjallisuutta ole, mutta minulle aivan loistavaa luettavaa, silloin kun en halua vaivata päätäni millään sen monimutkaisemmalla. 
Rakastuin jo aikaisemmissa Gierin teoksissa olevaan huumoriin, joten luonnollisesti hörähtelin erittäin naisellisesti moneen otteeseen lukiessani tätä kirjaa. 

Liv muistuttaa erittäin paljon Gweniä Rakkaus ei katso aikaa sarjasta, joten erittäin loistavia kommentteja ja lausahduksia oli läpi kirjan, Nautin varsinkin siitä, kuinka useasti pystyin samaistumaan Livin ongelmiin. 

Gier osaa kyllä luoda omalaatuisia ja uniikkeja kirja maailmoja joihin uppoaa kyllä aivan heti. Juoni saattoi ehkä tietyissä kohdissa olla hieman ennalta-arvattava, mutta toisaalta niin on monessa muussakin kirjassa, joten en todellakaan jää sitä nyt vatvomaan. 
Lukeminen oli vaivatonta, helppolukuista, soljuvaa, taisin lukea koko teoksen ihan muutamassa tunnissa, mikä on hyvä ja huono juttu. Hyvä, koska se tarkoittaa, että kirja oli loistava.
Huono, koska se loppui niin nopeasti.

Henkilöhahmot olivat kaikki myös aivan omaa luokkaansa, ehkä hieman nähtyjä, mutta yhtäkaikki ihania ja mielenkiintoisia. Hullunkurinen perhe toi pienen kevennyksen, unimaailman ehkä välillä hämmentävään kuvioon.

Tietenkin, romanssi kuuluu tämäntyyppisiin kirjoihin ja komeat poikajoukot ja parisuhde draamat tulivat lukijalle esiin lähes ensimmäisissä luvuissa. Minua se ei haitannut, tämän kirjan napatessani hyllyyni oletinkin saavani vähän kevyempää luettavaa ja höpsöt koulutytön romanssit kuuluvat juuri kevyen luettavan kastiin. 

En silti pitänyt tästä enemmän kuin Kerstin Gierin edellisestä sarjasta, mutta yllättävän hyvä siitä huolimatta, ei muuta kuin jatkoa odottelemaan.


Arvosana: 9-

Suosittelenko?: Kyllä, jos kaipaat jotain kevyempää "höppä" luettavaa niin ehdottomasti lue tämä!
Mistä hankin/sain: Turun kaupungin kirjastosta
Luenko uudestaan: Kyllä, mutta aivan kuten monen muunkin kirjan kohdalla, pienen tauon jälkeen.
Kirjailija: Kersin Gier
Kustantamo: Gummerus
Kustannusvuosi: 2015
Alkuperäisteos: Silber: Das erste Buch der Träume

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Labyrintti (Maze Runner, #1) James Dashner

 Labyrintti on koukuttava kertomus Thomasista, joka herää hissistä muistamatta muuta kuin nimensä. Kärpästen herran kaltaisissa tunnelmissa Thomas kohtaa lauman lapsia aukiolta, jota ympäröivät kivimuurit. Pakeneminen voi alkaa.

Luin Labyrintin tosiaan varmaan jo viime vuoden loppussa, mutta en ikinä saanut aikaiseksi kirjoittaa arvostelua siitä, en ainakaan loppuun saakka. Kirja julkaistiin suomeksi jo maaliskuussa 2015, mutten kiinnostunut siitä ennen kuin ystäväni kanssa katsoimme kyseisen elokuvan joka vei mukanaan. Heti sen jälkeen minä painelin kirjastoon ja metsästin käteeni tämän.


En ole ikinä lukenut Kärpästen herraa, joten en osaa sanoa onko kirja samantyylinen vai ei, mutta samaa ideaa varmasti on. 

Kirja alkaa päähenkilömme Thomasin herätessä pimeässä ja yksin muistamatta miten oli päätynyt sinne tai miksi. Kirjan alkupuoli keskittyy uusien tuttavuuksien kuvailuun, itse labyrintin ja aukion tarinaan sekä Thomasin yrityksiin saada tietää enemmän. Varsinainen jännitys alkoi vasta loppupuolella, kun asiat alkoivat muuttua, eikä aukion normaalia elämää enää ollut. 
Kirja oli helppolukuista, voisin kuvitella sen olevan englanniksi suhteellisen yksinkertaista tekstiä ja itse jopa saatan lukea jatkot englanniksi. Syynä muutama erittäin huvittava ja hieman jopa ärsyttävä suomennos, varsinkin aukion poikien oman slangin sanoissa.
Alku oli ehkä hieman liian hidastempoinen omaan makuuni, mutta kyllä se siitä nopeutui kunhan päästiin vähän labyrintin salaisuuksiin käsiksi

Ehdottomasti lempi asioitani tässä kirjassa kuten elokuvassakin ovat henkilöhahmot. Varmasti monen muun esimerkkiä seuraten, Newt ryömi heti sydämeeni ja jäi sinne. Hänen tarinansa, britti aksentti, viisaus, vastuuntuntoinen luonne, aah kaikki se yhdistettynä ja olin aivan rakastunut. Elokuvan Thomas Brodie Sangster teki aivan loistavaa työtä tuodessaan Newtin esiin ja itse ainakin toivoisin lukevani hänen näkökulmastaan tulevaisuudessa.   

Thomas oli utelias, mutta omalla tavallaan mielenkiintoinen päähenkilö, josta itseasiassa pidin. Hänen yrityksensä selvittää labyrintista ulos pääsy ja ystävystyminen muiden poikien kanssa oli mukavaa luettavaa ja hymyilin ainakin itse joka kerta hänen ja Chuckin välisten kohtausten kohdalla. Mistä päästäänkin suloiseen pikku Chuckiin.  

SPOILER!


Tässä kohtaa jouduin laskemaan kirjan syliini ja tuijottamaan seinää seuraavat viisitoistaminuuttia, jonka jälkeen vietin 10 minuuttia yrittäen selvittää josko Dashner olisi vain hämännyt "Ei Chuck voi olla kuollut, ehhehe tämä on vain vitsi hehehehe eikö vain... EIKÖ VAIN!?" 

Jonka jälkeen palasin kirjan pariin petettynä. Ehdottomasti kirjan surullisin kohta, ja kuitenkin ehkä kaunein. Thomasin ja Chuckin suhde sai taas uuden näkökulman.
Myös Albyn kuolema aiheutti samanlaisen reaktion. Dashner tosiaan käytti ainakin minun tapauksessani metodia jossa hän luo hahmon, minä rakastun/kiinnyin hahmoon, Dashner tappaa hahmon... yay.. lukeminen onkin niiiin rentouttavaa..

SPOILER OHITSE!


Teresasta en pitänyt juurikaan, minulla tosin on muutenkin aina kaikkia naispuolisia hahmoja kohtaan  epäluuloja aina aluksi ja tässäkin tapauksessa aloin lämmetä tytölle loppua kohden. Minun mielestäni kirjasta olisi voinut jättää koko tyttö osan pois, mutta kaipa lähes jokaiseen kirjaan on pakko luoda tyttöjä ja poikia kumpiakin, päähenkilöiksi.

Gally sai oman myötätuntoni osalleen, en tiedä jostain syystä tykästyin hahmoon, ja varsinkin elokuvan jälkeen ajattelin, että hänessä on jotain muutakin, jotain on tapahtunut, mikä saa hänet käyttäytymään noin.

The Fever Codessa, joka ilmestyy englanniksi tämän vuoden loppupuolella päästäänkin tutustumaan paremmin muihin poikiin ja heidän tarinoihinsa, joten ymmärrän varmasti jokaista henkilöhahmoa paremmin.


Suosittelen ehdottomasti lukemaan, poikia ja tyttöjä. Mitään suurempaa romantiikkaa ei vielä ole, joten jos sellaisesta pitää ei tämä ehkä ole paras kirja luettavaksi. Seikkailuista ja ystävyydestä nauttiville tämä on täysi 10. Kuitenkin pidin itse enemmän elokuvasta, mikä on erittäin epätavallista minun kohdallani. Jotenkin tuntui vain, että kaikki kohtaukset olivat elokuvassa paljon todellisemman tuntuisia kuin kirjassa, mutta minusta tuntuu, että hieman tökerö suomennos saattoi vaikuttaa asiaan.


Arvosana: 9

Suosittelenko? : Suosittelen ehdottomasti, jos kuitenkaan et ole kirjojen ystävä ja ehdottomasti rakastit elokuvaa, et välttämättä nauti kirjasta aivan niin paljon.
Mistä hankin/sain: Turun kaupunginkirjastosta
Luenko uudestaan:  Pienen tauon, vuoden tai pari jälkeen.
Kirjailia:  James Dashner
Kustantamo:  Basam books
Kustannusvuosi:  2009
Alkuperäisteos: The Maze Runner

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Elävien kirjoissa taas

8 kuukauden tauon jälkeen palaan bloggaamisen rauhoittavaan ja tuttuun maailmaan hieman nolonakin jopa. Peruskoulu saatiin kunnialla suoritettua loppuun ja tuleva lukiopaikka selvisi viime viikon torstaina joten nyt minulla on vapaa aikaa sitten vaikka muille jakaa. Kunnes kesätyöt alkavat heinäkuussa, MUTTA se nyt ei ole ollenkaan niin stressaavaa kuin koulunkäynti, ainakaan minun mielestäni :D

Kirjoja on silti kaikesta kiireestä huolimatta tullut luettua sekä koulun että vapaa-ajankin puolesta. Lukumäärät ovat silti vähentyneet huomattavasti, mikä alkuun ärsytti minua tavattoman paljon ja yritin väkisin pitää lukua yllä, mutta lopulta jouduin hyväksymään karun tosiasian ettei aikani yksinkertaisesti tulisi riittämään. Nyt olen taas lomalla ehtinyt uppoutua kirjojen turvalliseen syliin ja ihan omaksi yllätyksekseni olen palannut jo vanhojen tuttujen teosten pariin kuten Harry Potter, Twilight, Yön talo sarja, Varjometsästäjät (ikuisesti yksi lempisarjoistani) sekä Mustan Tikarin Veljeskunta sarjaan, josta on myös viimeisen parin vuoden aikana noussut yksi ehdoton suosikki.

Tuosta Twiligthista voisin puhua hiukan tässä kohtaa nyt kun se puheeksi tuli. Viimeisestä lukukerrasta on tosiaan varmaan kolmisen vuotta, kyllä, 2013 luin Twilightin kunnolla edellisen kerran, joten lukukokemus oli avartava ja yllätyin kuinka paljon pidin siitä. Näiden viime vuosien aikana tuntuu, että kirjaa on haukuttu aivan turhaan. Joo myönnän, kimaltelevat vampyyrit ja ah niin täydellinen Edward ovat ehkä vähän siirappista luettavaa pidemmän päälle, eikä sarja nyt yllä TOP 10 parhaimpiin lukukokemuksiini, MUTTA ei se silti ole huono. 
En kyllä juurikaan pidä Bellan ja Edwardin tarinasta, mutta sen sijaan lähes tulkoon kaikkien muiden taustat kiinnostavat. Jasper, Alice, Rosalie, Emmet, Carlisle ja Esme. Heidän tarinoistaan haluaisin lukea, varsinkin Jasperin ja Esmen. Tuntuu, että Stephenie Meyer olisi tuhlannut lahjojaan antamalla niin loistavat ja mielenkiintoiset taustat sivuhenkilöille ja itse päähenkilöiden tarina on tämä kulunut siirappinen ja jopa raivostuttava rakkaustarina ujon "en usko olevani kaunis" ja kömpelön Bellan sekä  itse täydellisyyden, enkeli Edwardin välillä. 
Vaikka tässä ylistänkin Twilightia normaalia enemmän, en silti ole lämmennyt elokuville jotka omasta mielestäni ovat aivan liian vaivaannuttavia. Muutaman muutoksen jälkeen elokuvatkin olisivat olleet paremmat, mutta minuutteja (tunteja) kestävät tuijotus kohtauksen Edwardin ja Bellan välillä eivät varsinaisesti vastaa omaa mielikuvaani palavasta rakkaudesta. 

Koulukiireiden keskellä huomasin ilokseni, että pystyn kuin pystynkin nauttimaan kirjoista tosin hieman eri muodoissa. Löysin uudelleen fanficcien ihanan maailman ja useat illat (yöt) vietin puhelimen tai koneen parissa ja luin näitä. Twilight oli yllättävästi kärki kolmikossa Maze Runnerin ja Marvelin kanssa, joten ehkäpä myönteinen ajatteluni kimaltelevista vampyyreistamme sai tästä alkunsa. 

Olen myös palannut vanhan harrastukseni kirjoittamisen pariin ja tällä hetkellä työn alla onkin kaverilla tarkoitettu tarinan pätkä, jonka jälkeen keskityn muutamiin omiin teoksiini. UUden koneen ansiosta sain myös inspiraation viimein jatkaa täällä bloginkin puolella kirjoittamista ja nyt ihan todella tulee postauksia useammin, ainakin koko kesän ajan. Lukion alkaessa en tiedä mihin erittäin matala stressitasoni kykenee, mutta yritän silloinkin.

Ihanaa alkanutta kesää kaikille, onnea vastavalmistuneille ja muille koulun päättäneille tai riparilta päässeille!  
<3

torstai 1. lokakuuta 2015

Hiljaiseloa Blogissa

Tänne Blogiin ei ole tullut postauksia yli kuukauteen ja olen siitä pahoillani. Kiirettä pukkaa koulun kanssa. Viimeinen vuosi peruskoulussa hrrr, pakko panostaa kunnolla. 
Kirjoja on kyllä tullut luettua, mutta en ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa niistä sitten yhtikäs mitään. Pari haastettakin on tekemättä ja kesän bingo-haaste meni ihan päin metsä, huoooh....

Kokeiden pitäisi loppua marraskuuhun mennessä... ja sen jälkeen pääsen taas vanhaan vauhtiini, jota odotan innolla, sillä nautin bloggaamisesta ja muiden blogien lukemisesta. Anteeksi myös muille bloggaajille, etten ole juurikaan kommentoinut mihinkään. Laiska ihminen kun olen, niin nopeasti olen lukenut postauksenne, ja siitä sitten äkkiä läksyjen pariin.

Sain ihanasti tukea ja kannustusta tuossa yli kuukausi sitten moponi teoriakokeeseen, ja läpi meni! Myös käsittely kokeesta pääsin läpi, ja olen nyt ylpeä "ajokortin" omistaja. Skootteria vielä odotellaan postista. Ette uskoisi millaista härdelliä viimeiset kaksi viikkoa on ollut, juurikin tämän skootterin suhteen.

Mutta tosiaan, hyvää syksyn alkua kaikille!




valokuva ei ole minun ottamani

perjantai 14. elokuuta 2015

Lukumaraton (päivittyvä postaus)


Omaan lukumaratooniini tuli pieniä mutkia matkaan, sillä mopokortin teoria koe osui juuri maanantaille ja koko viikonloppu pitäisi siihen lukea. Kaiken lisäksi on muitakin haasteita rästissä ja edellisenkin maratoonin kirjapostauksen lähes kaikki tekemättä. Noh joka tapauksessa osallistun tähän, koska kokemus oli viimeksi aivan mahtava,  mutta yhtä aktiivinen en tule olemaan kuin viime maratoonissa.

Aloitan oman urakkani huomenna klo 12.00 ja siitä jatkan lukemista 24 tuntia eteenpäin. Tarkoituksenani olisi lukea seuraavat kaksi kirjaa ainakin ja toivon mukaan onnistunkin siinä :)


J.D.Robbin aka. Nora Robertsin kirjoittama Eve Dallas-sarja voitti sydämeni vähän ennen viime joulua. Sain nopeasti luettua kaikki suomeksi suomennetut osat ja päätin nyt aloittaa uudestaan. Pokkarissa on ensimmäiset kaksi kirjaa yhdistettynä joten tuon kahlaamisessa saattaa mennä aikaa.

Moira Youngin Julma maa kuuluikin kolmen kirjan haasteeseeni, joten tämä oli oivallinen tilaisuus. Teksti on muistaakseni helppolukuista joskin omaperäistä, joten tämän lukemisessa ei pitäisi mennä aikaa!

Yritän tosiaan päivitellä oman maratoonini kulkua niin usein kuin mahdollista, ja edistymistäni voi seurata täällä blogissa tai sitten twitterin puolella  hastageilla #lukumaraton ja #lukumaraton6.


Hauskaa ja iloista maratoonia kaikille osallistuneille ja niillekkin, jotka pysyttelevät katsomon puolella! 
♥♥♥

klo 12.00
Nyt lähti sitten elämäni toinen maraton liikkeelle.  Aloitan Eve Dallas sarjalla, kirjalla Alaston kuolema. Helppolukuista tekstiä ja into huipussaan! Nyt mennään eikä meinata.

klo 15.30
Maraton edistyy ihan mukavaan vauhtiin. Pieni taukoja on tullut otettua ja nyt otankin tunnin mittaisen opiskelu tauon. Kiitoksia kaikille tsemppiä toivottaneille ♥

klo 16.30
Jes, nyt päästään taas kirjan pariin. Sivuja kertynyt tähän mennessä 287. Ei kovin paljoa, mutta kyllä se tästä, kyllä se tästä! Merlinin viides tuotantokausi houkuttelee kyllä suunnattomasti, mutta nyt pidetään pää kylmänä!

klo 17.15
Sivuja luettu nyt 339. Yli sadan sivun puristus viime päivityksestä. Alkaa tuntumaan siltä, että kyllä tämä tästä. Jes, nyt aletaan nousta. Even ja Roarken suhteen kehittymistä on kutkuttavampi lukea kuin muistinkaan! Voisi käydä syömässäkin tässä välissä, etten kesken kaiken tuuperru.

klo 18.00
Eka kirja kuudessa tunnissa luettu... mikä vauhti :D Sivuja kertynyt 397. Seuraavaksi voisi rikoksista pitää hieman taukoa ja siirtyä Moira Youngin Julmaan maahan.

klo 20.06
Päätin sittenkin lukea lisää Eve Dallasia. Maineikas kuollessaan on jo vienyt mukanaan ja sivujakin on kertynyt 565. Nyt voisi oikeastaan lopetella ja jatkaa opiskelua.... Taaai eksyä kaverin kanssa Skypeen :DD

klo 10.37 
Toinen Eve Dallas saatu päätökseen! Sivuja tähän asti 790. Ehtisiköhän sitä vielä puolessatoista tunnissa lukaisemaan jotain. Aloitan Julman maan ja katsotaan kuinka pitkälle pääsen.

klo 12.00
Nyt on maratooni myös minun osaltani loppunut. Hauskaa oli taas, vaikka keskittyminen herpaantuikin aina välillä. Sivuja kertyi yllättävän paljon, enkä oikeasti uskonut ylätäväni tähän, mutta pitkälle yöhön kyllä valvoinkin. Pääsin Julmassa maassa puoleen väliin saakka, joten lukutahtini näköjään nopeutui loppua kohden. En tiedä mitä sekoilin twitterissä ja tajusin vasta nyt että ilmoitin sinne ihan tyytyväisenä, että juu 1011 sivua tuli luettua. Hah ei todellakaan. Sivuja kertyi 911 :D

--------------------------------------------------------------------------

JÄLKITUNNELMIA

Kaksi ja puoli kirjaa
911 sivua

Maratoni oli jälleen kerran ihana kokemus. Kuten alussa sanoinkin lukemiseni jäi vähemmälle kuin viimeksi, sillä aina välillä tuli opiskeltua kokeeseen ja kaverin kanssa skypeenkin eksyin yli tunniksi. Silti onnistuin omasta mielestäni todella hyvin ja yllättävä kyllä, olen kerrankin ylpeä itsestäni. Näistä kesän kahdesta maratonista on jäänyt ihanat tunnelmat ja muutenkin kesä on ollut yksi parhaista! Kiitos kaikille maratonitovereille ja nautitaan lukemisen ilosta, vaikka loma loppuikin! ♥


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Elokuun lukumaraton!

Ilmoittauduin mukaan elämäni toiseen lukumaratooniin noin 10 minuuttia sitten. Edellinen oli niin mukava ja kannustava, että en epäröinyt sekuntiakaan tämän toisen kohdalla. Onnekseni koulunkäyntini alkaa vasta kolme päivää maratonin jälkeen, joten siitä ei tule ongelmaa.

Elokuun lukumaratonia emännöi MarikaOksa, Oksan hyllyltä-blogista. 
Niille joille lukumaraton on vieras käsite niin tarkoitus olisi lukea vuorokauden aikana niin paljon kirjoja kuin puhtia ja intoa riittää. Suurien sivumäärien kahliminen ei ole tarkoituksena, vaan hasukanpito ja kirjojen lumoaviin maailmoihin uppoutuminen.

Maraton alkaa 15.8.2014, mutta lukemisen voi aloittaa jo edellisenä päivänä. Tarkemmat ohjeet löydätte täältä.

Teen tarkemman postauksen omasta osallistumisestani ja lukusuunnitelmastani myöhemmin, kunhan saan päätettyä mitä tulen lukemaan :)




perjantai 31. heinäkuuta 2015

Nälkäpeli (Nälkäpeli-trilogia, #1) Suzanne Collins

Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli.

Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaisen vyöhykkeen on arvottava yksi poika ja tyttö osallistumaan kisaan. Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja.

Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa näytettävä tosi-TV-ohjelma. Trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katnissin kyvyt  joutuvat koetukselle, kun hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa...


Nälkäpeli tuli luettua lukumaratoonissa 26.6.2015 josta on jo kuukausi aikaa... Hmmm ei yhtään myöhässä tämäkään arvostelu. Minulla on muutenkin ihan hirveästi kasaantunut tekemättömiä asioita ja valitettavasti niiden joukossa on kirjoittamattomia arvosteluita tänne blogiin. Nyt sitä voisi pistää kaiken kiireen piikkiin, mutta jos nyt ollaan rehellisiä niin ei ole vain ollut sitä intoa kirjoittaa oikein mitään. Eikä vieläkään oikein ole, mutta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä jotain hyödyllistä tämänkin viikon aikana! Hyvä asenne, eikö olekkin, okei, jatketaan!

Nälkäpelin tosin olen viimeksi 11 vuotiaana lukenut. Ei siitä yli pääse, että en ollut kovinkaan vanha silloin vielä. En minä vieläkään ole mikään vanha kettu, mutta vähän kokemusta ja kypsyyttä on sentään saatu. Sitä mitä tässä nyt yritän sanoa on se, että sen ikäisenä en vielä oikein ymmärtänyt kaikkia asioita Nälkäpelissä. Pidin sitä vain loistavana kirjana, joka oli ihanan paksu ja jossa oli ihana Peeta. Kyllä, minulla oli suuri ihastus nuorempana Peetaan... Jos nyt totta puhutaan, niin on vieläkin, mutta enää en ajattele Nälkäpeliä kolmiodraamana, vaan pikemminkin... No minun mielestäni koko sarja keskittyy siihen, kuinka kamalaksi yhdyskunta/maailma voi muuttua. Ja siitä mitä pieni teko voi saada aikaiseki. Ja tietysti sisar rakkaudesta. Koko tarinahan sai alkunsa siitä kuinka Katniss ilmoittautuu vapaaehtoiseksi rakkaan pikkusiskonsa tilalle. Joten en ota sen suuremmin kantaa olenko joukkue Peetassa vai joukkue Galessa... vaikka fiksuimmat varmaan sen jo tietääkin.

Pidän Nälkäpelistä, oikeastaan rakastan sitä. Ja lukukokemus oli vielä parempi sen johdosta, että en muistanut tapahtumia kovin tarkaan. Neljä vuotta on pitkä aika unohtaa tapahtumia, vaikka olenkin elokuvan pari kertaa katsonut. Aina kun luulin muistavani jotain oikein, niin sainkin huomata, että tapahtuma meni aivan eri tavalla.
Panem... Se on raaka paikka asua. Mutta samaan aikaan aivan liian kiehtova. Miten joku on osannutkaan luoda jälleen aivan erilaisen maailman, kuin mitä ennen on nähty. 13 vyöhykettä, yksi tuhoutunut, loput vielä elossa. Ensimmäiset neljä vyöhykettä ovat varakkaita ja hyväkuntoisia, Loput alkavat vyöhyke kerrallaan huonontua ja olot pahentua. Viimeinen elossa oleva vyöhyke on vyöhyke 12. Onko kukaan muu ajatellut aina automaattisesti, että vyöhykkeet menevät sellaisessa kivassa jonossa. No olin jälleen elänyt valheessa neljä vuotta, sillä ilmeisesti vyööhykkeet ovat sijoittuneet kaikkialle muualle, mutta eivät suoraan jonoon. Kaikkea sitä tuleekin netin avulla opittua.

Vyöhykkeistä oli erittäin kiinnostava lukea, ja harmikseni ei muista vyöhykkeistä juurikaan puhuttu. Sen kuitenkin muistan alkuaikojen lukukerroistani, että lemoivyöhykkeeni tai olla 4.vyöhyke. En tiedä liittyikö se siihe, että pari lempihenkilöäni asustivat siellä, mutta taitaapi se olla vieläkin lempparini. Jokaisella vyöhykkeellä oli tehtävä ja elämäntapa, joka poikkesi täysin muista. Nokkimisjärjestys oli selvä. Lukija sai heti tiedon siitä, ketkä pärjäsivät Nälkäpelissä, ja ketkä eivät.

Koko idea Nälkäpelistä on tietyllä tavalla erittäin ahdistava, Mutta samaan aikaan uskomaton! 24 lasta viedään taistelemaan hengestään vaaralliselle ja haastavalle areenalle, Muista kilpailusta ei vielä tässä ensimmäisessä osassa kerrottu, mutta ihan jo tästäkin 74.Nälkäpelistä sai aika hyvän kuvan, millaista aareenalla on. Collins oli onnistunut vangitsemaan pelon ja vahvuuden, joita kilpailioissa oli. Myös ensimmäisten vyöhykeitten uhma ja ylpeys oli vangittu erinomaisesti. Ja kirja vangitsi minut. En pystynyt laskemaan sitä alas edes syömisen ajaksi. Minun oli pakko vaan lukea ja lukea. Collins onnistui vetämään minut itsenikin keskelle peliä taistelemaan hengestäni. Ja todellakin annan kunnioitusta siitä!

Hahmoja suorastaan palvoin. Katniss voitti luottamukseni ja ihailuni heti ensimmäisten parin sivun jälkeen. Tyttö poikkeaa niin kovin kaikista muista päähenkilöhahmoista johin olen törmänny. Hän on tietyssä mielessä ikäistään kypsempi, mutta kuitenkin hyvinkin lapsellinen tietyissä tilanteissa. Katniss epäilee kaikkea, mikä ei ole tuttua, mutta jos hänen luottamuksensa saa puolelleen, niin et löydä parempaa ystävää tai suojeliaa. Tyrskähdin myös moneen kertaan muutamalle Katniksen sutjautukselle. Aivan ihana hahmo!

Peeta taas... No hän on aivan yhtä ihana kuin Katnisskin. Peetan sydän on täynnä rakkautta ja lempeyttä ja minunkin mielestäni hän on niitä ihmisä jotka ansaitsevat parempaa. Totta kai Peetassakin oli heikkouksia. Poika ei välttämättä ole yhtä  kekseliäs kuin Katniss, mutta jos minulta kysytää, hän on aivan eri tavalla fiksu. Myös Peeta sai minut naurahtelemaan ja hymyilemään hölmösti useaankin kertaan kirjan aikana, mikä on aina plussaa. Se mikä minut kuitenkin valloitti oli Peetan suojelunhalu. Se ylitti tietyissä kohdissa jopa Katniksen ja se fakta, että Peeta ei vaadi itselleen mitään, on aivan mieletön. Poika käytännössä valmis kuolemaan, jotta hänen rakkaansa eivät kuolisi eikä hän pyydä mitään takaisin tai ajattele katkerasti. Tuliko vähän liikaa ylistystä? :D

Gale, Prim ja Haymitch ovat jokainen aivan oma lukunsa. Gale tehtiin elokuvassa erittäin ärsyttäväksi persoonaksi, vaikka pidinkin näyttelijästä. Kuitenkin kirjassa Gale ei ole loppujen lopuksi niin paha. Ymmärrän hänen tuskansa tietyssä mielessä ja hän saa sympatiani puolelleen. Galekin on kuitenkin joutunut aikuistumaan niin nuorena ja elättämään perheensä. Eli myös Gale saavuttaa ihailuni.
Primistä ei kirjassa saa aivan niin hyvää kuvaa ehkä kuin elokuvassa, mutta tyttö on kertakaikkiaan suloinen. Juuri sellaista ihanne pikkusiskotyyppiä.
Haymitch taas on tietenkin yksi lemppareistani. Sarkastinen elämäänsä kyllästynyt erakko, joka kuitenkin alkaa välittämään suojateistaan.

Kaikki varmasti ymmärsivät, miksi rakastan tätä kirjaa ja koko tätä sarjaa ylipäätänsä! Jokaisen tulisi minun mielestäni lukea tämä sarja, mutta aivan erityisesti suosittelen sitä kaikille dystopian ja pienen romantiikan ystäville. Jos rakastat toimintaa, erilaisuutta ja dystopiaa, hopi hopi. Kiiruhdappa nyt hakemaan tämä kirja kätösiisi.

Täällä Blogin puolella on ollut aika hiljaista, enkä ole ehtinyt kunnon kirja-arvosteluita tekemään juuri ollenkaan. Tarkoituksena olisi siis petrata ja olenkin saamassa taas inspiraatiotani takaisin! ♥♥♥

Arvosana: 10
Suosittelenko? : KYLLÄ, EHDOTTOMASTI! LUKEKAA!
Mistä hankin/sain: Turun kaupunginkirjastosta
Luenko uudestaan:  ...hmm en taida... No totta kai ♥
Kirjailia:  Suzanne Collins
Kustantamo: WSOY
Kustannusvuosi:  2008
Sivumäärä: 335
Alkuperäisteos: The Hunger Games