torstai 3. heinäkuuta 2014

Ikuisuus (Väristys, #3) Maggie Stiefvater

Samin ja Gracen tarina alkoi katseesta, metsän ja asutuksen rajasta. Molemmilla rintamilla he ovat taistelleet mahdollisuuden olla yhdessä, vuoroin sutena, vuoroin ihmisenä. Nyt he toivovat näkevänsä toisensa vielä joskus.
Samalla kun Isabel ja Cole käyvät ylpeyden ja anteeksiannon julmaa taistelua, ottaa suden muoto Gracen valtaansa yhä useammin. Hänen ja Samin lyhyet jälleennäkemiset voisivat olla iloisia. Ne voisivat olla suloisia, mutta niissä on jäähyväisten surullinen tuoksu.
Kun kylässä julistetaan sota susia vastaan, Grace ei voisi olla metsässä huonompaan aikaan. Hänet on saatava sieltä takaisin. Ikuisesti.

Silloin.
Kun Sam tapasi Gracen, hän oli susi ja Grace oli tavallinen tyttö. Kevään tullen Sam palasi pojaksi jälleen, ja heidän ystävyytensä muuttui kaukaisesta yhteydestä kohti rakkautta.
Nyt.
Sen olisi pitänyt päättyä niin. Mutta Gracen ei ollut määrä säilyä ihmisenä. Nyt hän on susi, ja Sam on melkein tavallinen poika – kunnes susilauma päätetään tappaa.
Ikuisesti.
Sam tekisi  mitä vain pelastaakseen Gracen, mutta yksi ihminen ei voi muuttaa koko kostonhimoista maailmaa. Katseesta alkaneen tarinan kohtalo sinetöidään yhtenä lyhyenä hetkenä, jossa voittaa joko elämä tai kuolema, ikuisuus tai jäähyväiset.

Koko tämä Väristys kirjasarja on ollut ihana, rakastettava ja valloittava. Ihan ensimmäisestä kirjasta lähtien olen ollut vannoutunut fani. Olen aina ollut aika herkkä surullisten kirjojen suhteen, kuten myös elokuvien. Koko Titanicin lopun ajan itkin, kun sain olla yksin, joten ihan luonnollisesti paruin täyttä kurkkua, kun käänsin viho viimeisen sivun tästä kirjasta. Muutenkin koko kirjan ajan, koin vahvasti henkilöiden tunnetilat tilanteessa kuin tilanteessa. 
Isabelin ja Colinin välijen selvittely oli aina yllätyksiä täynnä. Milloin Cole sai kovan Isabelin valahtamaan kalpeaksi, ja milloin Isabel sai Colen haukkomaan henkeään. Samin rakkasu Graceen sai taas uudet mittasuhteet ja Gracekaan ollut enää puoliksikaan niin ärsyttävä, kun parissa ekassa kirjassa. 
En pysty oikein kertomaan kirjasta mitään oleellista taikka rakentavaa. Voin kuitenkin tiivistää kirjan pariin lauseeseen. Ikuisuus kirjaa tai sitä edeltäviä osia ei voi arvostella tai kuvailla ennen kuin on lukenut ne. Kirjat ovat nimiensä mukaan surullisia ja haikeita, mutta samalla tasokkaita. Olen puhunut! 














Arvosteluni
Kirja saa minulta arvosanan 10-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista ♥