tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kissatyttö (Kissojen kesken, #1) Rachel Vincent

Näytän periamerikkalaiselta opiskelijatytöltä, mutta olen ihmiskissa, muodonmuuttaja. Elän kahdessa maailmassa.
Meitä kissatyttöjä on vähän, ja suvun jatkamisen kannalta me olemme kultaakin kalliimpia. Halusin kuitenkin oman elämän ja pakenin paineita yliopistoon, kunnes eräänä yönä kulkukissa hyökkäsi kimppuuni.
Minua oli varoitettu kulkukissoista – ihmiskissoista ilman laumaa – jotka vaanivat jatkuvasti kaltaisiani – viehättävä, naispuolisia ja hedelmällisiä. Sain torjuttua hänet, mutta sitten sain tietää kahden naaraskissaystäväni kadonneen.
Oman turvallisuuteni vuoksi minut haettiin takaisin laumaan. En ollut enää mikään heikko pentu. Olin valmis uhmaamaan mitä vain ja ketä vain löytääkseni ystäväni ja kostaakseni heitä kiduttaneille.
Varokaa, kulkukissat, sillä minulla on kynnet, enkä pelkää käyttää niitä.

Olen törmännyt Kissatyttö kirjaan useastikkin netissä, ja kaupoissa. Kun sain tietää, että kirjastosta sitä en löytäisi, oli pakko tietenkin kaivaa kudetta ja ostaa kirja omaan hyllyyn. Minulla on aina ollut epäluuloja sellaisia sarjoja kohtaan, missä muututaan eläimiksi. Poikeuksena tietenkin sudet, jotka ovat tuttuja ja suloisia, ja voisin nyt hölistä tuntikausia parista näyttelijästäkin, jotka ovat oikein ihania ja susimaisia, mutta eksyisin aiheesta. Kissaksi muuttuminen oli uusi juttu, ja päätin kokeilla.

Pidin kirjan nopeatempoisuudesta. Koko ajan tapahtui jotain, mutta tapahtumat eivät vyöryneet liian nopeasti. Faythe oli itsenäinen ja itseppäinen nainen, joten luonnollisesti pidin hänestä. Prinsessat ovat jo niin last season, itsenäiset naiset ovat tätä päivää.
Muutkin henkilöhahmot iskivät minuun totaalisesti. Varsinkin Faythen veljet.

Marc jäi hieman etäiseksi minulle. Kävi monesti niin, että olin keskittynyt lukemaan Ethan veljen ajatuksia, kun tajusin, että: "Oho, en huomannutkaan, että Marc puhui. Ai, se ehdotti jotain...okei"

Ja sitten ihana ja valloittava Jace.(Alkaako kukaan muu hyperventiloida tuon nimen kohdalla?) Miten voi ollakkin niin, että kaikki Jace nimiset henkilöhahmot ovat ihania. Vaikkakin täytyy sano, että Jace on minun ajatuksissani aina Varjometsästäjä...Heh hee.  Mutta takaisin tähän sarjaan. Olin ja olen edelleen sitä mieltä, että Jace on oikea mies Faythelle. Marc on sellainen jäykkis. Ihme nyrkkeilijä hemmo, joka pieksee kaikki, jotka edes katsovat Faytheen. Ärsyttävää. Ihan selkeästi Jace on parempi ja komeampi ja täydellisempi ja, ja, ja.... Noo ymmärsitte varmasti minun pointtini.

Niin voisihan siitä itse juonestakin jotain arvostella. Lopputapahtumat veivät mukanaan, ja tuntui, että olin itsekkin vankina häkissä.Jäin kiinni jopa itsekseni sähisemisestä, jonka johdosta veljeni katsoi minua oudosti. Yllätyin myös erään pahiksen henkilöllisyydestä, mikä on hyvä juttu. Rakastan sitä, että en osaa ennustaa juonta, ja tässä kirjassa en siinä juurikaan onnistunut. Suosittelen kirjaa kaikille, joita ei pieni kliseisyys ja kissat haittaa! 















Arvosteluni
Kirja saa minulta arvosanan 9

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista ♥