maanantai 11. elokuuta 2014

Puoliksi paha (Half Bad, #1) Sally Green

Kuvittele, ettet osaa lukea etkä kirjoittaa, mutta parannut nopeasti – jopa noidaksi.
Alat voida pahoin, jos et pääse ulos pimeän ajaksi.
Vihaat valkoisia noitia, mutta rakastat Annalisea, vaikka hän on yksi heistä.

Olet joutunut virumaan häkissä neljätoistavuotiaasta saakka.

Sinun pitäisi paeta ja löytää Mercury, musta noita joka syö pikkupoikia. Sinulla on aikaa siihen asti, kunnes täytät seitsemäntoista vuotta.
Helppo nakki.


Sally Greenin esikoisromaani Puoliksi paha on henkeäsalpaava tarina erään pojan selviytymiskamppailusta. Ihmisten keskuudessa elävässä salaisessa noitayhteisössä mustia ja valkoisia noitia yhdistää vain yksi asia: pelko poikaa kohtaan, joka kuuluu molemmille puolille ja ei kummallekaan. Englantilaisen perheenäidin omaksi ilokseen kirjoittaman Puoliksi pahan käsikirjoitus aiheutti sensaatiomaisen kuhinan kansainvälisessä kirjamaailmassa, ja sen käännösoikeudet myytiin 45 kielialueelle jo ennen teoksen ilmestymistä. Puoliksi paha on trilogian avausosa, ja siitä on tulossa myös elokuva.


Sanon heti alkuun, että jos haluatte ehdottomasti lukea Puoliksi Pahan, ettekä halua kuulla mitään negatiivista kyseisestä kirjasta, kannattaa lukeminen lopettaa tähän. 
Listataanpa tähän alle pari suositusta, joita kirjan kannessa näkyi:
”Uusi Nälkäpeli, uskoisin... Aivan vastustamaton.” – Kate Atkinson

”Synkkä ja jännittävä tarina… unohtumaton päähenkilö.”
– Publishers Weekly

”Kauhistuttava, vastustamaton trilogia, joka venyttää hyvän ja pahan oletettuja rajoja.”
– Booklist


En oikein ymmärrä tuota vertausta nälkäpeliin. Ensinnäkään kirja ei minun mielestäni yltänyt lähellekkään nälkäpelin tasoa. Toiseksi, en muistaakseni muista, että Puoliksi Paha edes muistuttaisi juoneltaan ja idealtaan Nälkäpeliä.... Olen hyvin hämmentynyt.

Kirja on toki synkkä, mutta jännittävä se ei ollut. Ei se myöskään ennalta-arvatta ole, mutta mitään jännitystä en kokenut. Minulle ei tullut sitä tunnetta mitä koin esimerkiksi Harry Potteria lukiessani. En missään vaiheessa puristanu kirjaa rystyset valkeina, tai manannut pahiksia. Itse asiassa ainut hekilö josta pidin oli pahis. Tarkalleen ottaen pahiksista pahin. Joten ei, kirja ei ollut kiinnostavan synkkä tai jännittävä.

Kirja ei myöskään kauhistuttanut minua. Monet ovat huomauttaneet kidutus ja väkivalta kohtauksista, joita kirjassa oli jonkin verran. Kohtaukset oli ehkä kuvailtu kauhistuttaviksi, mutta itse en juurikaan hätkähtänyt. Tunsin ehkä lievää kiinnostusta tatuointeihin,  jotka Nathan sai, mutta se oli kaikki. Ja lopuksi, Puoliksi Paha ei ollut vastustamaton! Harry Potter, Varjojen kaupungit, Percy Jackson, Mustan tikarin veljeskunta, ne ovat vastustamattomia.  
Tämä kirja on hyvää luettavaa silloin, kun ei parempaakaan löydä. 

Kuten jo tuossa aiemmin mainitsi, henkilöt eivät olleet mieleeni. Nathan oli raivostuttava itsekeskeinen itkupilli, joka luulee olevansa erityinen, koska on niin "vaatimaton". Arran on sellainen kiltti persoona, jonka kiltteys on mennyt yli. Gabriel oli outo musta noita, jolla meni taika pieleen... Okei, mnkä kuvan saamme mustista...
Jessica kuvotti minua, enkä todellakaan halua lukea kyseisestä henkilöstä enempää. 
Annalise taisi nousta kärkipaikalle listassa: Henkilöhahmot jotka ovat ärsyttäviä ja säällittäviä.
Tyttö saa Nathanin kuolaavaksi koiraksi... Oikeastaan koirat ovat suloisia. Otetaanpa uusiksi. 
Tyttö saa Nathanin kuolaavaksi hämähäkiksi, mikä ärsytti minua eniten. Annalise on myös hirveän itsekeskeinen, mukamas "kiltti" valkoinen noita, joka ei halua pahaa Nathanille. Ha! Kattia kanssa. Toivoin sydämeni kyllyydestä, että tyttö katoaisi kuvioista, mutta ei... Murrrrr.

Olihan kirjassa hieman positiivistakin. Kansi oli tehty uskomattoman näköiseksi ja takateksti oli suunniteltu ovelasti. Molemmat auttoivat siinä, että luulin kirjaa mielenkiintoiseksi. Pidin myös tapahtumapaikoista, jotka oli kuvailtu hienosti, vaikkakin harvoin. 
Luen jatkot ihan uteliaisuudesta, koska haluan tietää kuinka alas tämä sarja voi vajota, vai nouseeko laatu paremmaksi.

Arvosteluni:
Annan kirjalle arvosanan 5½ 



6 kommenttia:

  1. Hah haa! Onneksi on joku toinenkin, joka ei ylistä tätä maasta taivaisiin. Suoraan sanottuna aivan karsea kirja. Anteeksi nyt vain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse pahoitella :D Kirja oli karsea ja suuuuuuuri pettymys. Sitä ei viitsi edes hävetä enää! ;)

      Poista
  2. Annalise sai minunkin sappeni kiehumaan. Raivostuttava, saamaton, typerä ruikuttaja jota ylistetään taivaisiin täysin aiheettomasti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annalise tosiaan saisi kadota mystisesti jonnekkin kuuseen! :D

      Poista
  3. Mietin tuon lukemista, mutta sinun hyvä kuvaus ei innostuta. Nälkäpelin kirjat olivat ihan ok eli viihdyin sen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en todellakaan tätä suosittele. Nälkäpelin kanssa kannattaa viettää aikansa ;)

      Poista

Kiitos kommentista ♥