maanantai 6. huhtikuuta 2015

Illallinen vampyyrin kanssa. Abigail Gibbs

Violet Lee joutuu kammottavan verilöylyn silminnäkijäksi keskellä öistä Trafalgar Squarea. Vampyyrit ovat kohdanneet metsästäjänsä ja tehneet heistä selvää. Nyt he vievät Violetin mukaansa maailmaan, jollaisesta hän ei ole osannut edes uneksia.
Kauniit, joutilaat pedot elävät kartanossaan kuin jollain toisella aikakaudella: viini virtaa ja silkki kahisee. Peloissaan Violet yrittää paeta, mutta hänellä on yhtä suuret mahdollisuudet kuin antiloopilla leijonalaumassa. Lopulta hän taipuu jäämään, jotta hauras rauha ihmisten ja vampyyrien välillä säilyisi rikkumattomana.

Tämä on jo varmaan neljäs kerta kun olen tämän kirjan läpi lukenut. Minä vain yksinkertaisesti rakastan tätä kirjaa. Okei, kyllä, se on hieman naiivi ja jotkut kohdat ovat erittäin turhia ja ärsyttäviä, mutta minä tykkään. Illallinen vampyyrin kanssa ei ehkä ole mikään maailmoja mullistava ja ajatuksia herättävä mestari teos kaikkien mielestä, mutta minun maailmani se mullisti.
Minun mielestäni vampyyri tarinoiden on tarkoitus viihdyttää ja niitä on erittäin mukava lukea koulu- tai työpäivän päätyttyä omassa sängyssä naureskellen turhalle draamalle ja kutkuttavalle romantiikalle. Jä osa-alueita tässäkin aihepiirissä on monia. Esimerkiksi Twilightin voi suoraan luokitella pelkäksi romantiikaksi, josta minä itseasiassa pidin erittäin paljon. Hyvin kirjoitettua, jos minulta kysytään. Sitten on tätä Sookie Stackhouse tyyppistä hieman "verisempää" tyyppiä. Illallinen vampyyrin kanssa on tavallaan sekoitus näistä kahdesta kirjasta. Verta ja romantiikkaa annosteltuna sopivasti.

Siirrytään seuraavaksi hahmoihin, sillä joka kerta kun luen tämän kirjan, hermostun ja rakastun vuorotellen näihin ihastuttaviin henkilöhahmoihin. Annan todellakin pisteet Gibbsille heidän luomisestaan.
Päähenkilömme Violet Lee... aivan mahatava tyttö, täytyy kyllä sanoa. Hänestä tulee mieleen Clary Fray, joten ei ihme, että pidän hänestä. Sarkastiset ja pistävät vastaiskut Kasparille oliva sulosointuja minulle. Rakastan sarkastisia hahmoja. En ole varma mistä se johtuu, kenties Jace Herondalesta. Ensimmäinen ja viimeinen kirja-ihastukseni ikinä, jos unohdamme Draco Malfoyn.... ^____^
Violet saattoi päästää suustan erittäin typeriä asioita, ja jatkuva kysely häiritsi minua hieman, mutta loppujen lopuksi ne olivat vain pieniä seikkoja, sillä ihania ominaisuuksia oli kuitenkin enemmän.

Kaspar, Kaspar, Kaspar... Okei, ensinnäkin, kuka nyt ei rakastaisi Kasparia? Tumma, mystinen, ärsyttävä, sarkastinen, suojeleva...jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Minulle tulee Kasparista etäisesti (siis hyvin etäisesti) mieleen Eric True Bloodista. Ja Jace Herondalenkin kasvot välähtivät mielessäni kun mietin Kasparin kuvausta. Hän ei ulkoisesti muistuta kumpaakaan, mutta kun ajatellaan Kasparin luonnetta ja ajattelutapaa, päästään erittäin lähelle Ericiä ja Jacea.
Minua ei yleisestikkään ärsytä mieshenkilöt. Poikkeuksiakin on, kuten tässä myöhemmin paljastuu, mutta Kasparia ei vain voi vihata. Sitä onnistuu löytämään kaikista muista jotain väärää ja ärsyttävää ennen kuin edes tulee ajatelleeksi Kasparin virheitä. Tässä yhteenveto siis Kasparista:
Kaspar + kirja = <3

Mietin kauan ketä hahmoa ruotisin viimeiseksi. Varsinaisia päähenkilöitä ei enää ole, joten päätöksen jouduin tekemään sivuhenkilöistä. Loppujen lopuksi, ei päätös ollut kovinkaan hankala. Yksi henkilö nousi edukseen ja ei edukseen. Fabian... huoh.
Ihan ensimmäiseksi minun täytyy sanoa, että rakastuin Fabianiin heti alussa. Hänestä tuli mieleen Jem Carstair The Infernal Devicestä (anteeksi, taas varjojemetsästäjiä). Huomaavainen, kohtelias, täydellinen herrasmies.. Kunnes aivan yht'äkkiä PUM ja herrasmiehen tilalle on saapunut täysi ääliö. Otin tämän aika raskaasti, sillä päässäni olin jo kelannut Fabianin onnelliseksi ja elämään jossain linnassa uuden rakkaansa kanssa. Kirjan lopussa halusin kuitenkin heittää koko miehen syvään rotkoon, uitettuani häntä ensin kuravedessä.
Fabian muuttui täysin, ja kuitenkin roikun hänessä kiinni kuin pieni koiranpentu. Elättelen suuria toiveita, että seuraavissa osissa tapahtuisi jotain maailmoja mullistavaa, ja Fabianista tulisi jälleen Jem Carstair.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka yksinkertaisesti pitävät vampyyreistä. Tämä taitaa olla yksi parhaiten annosteltu vampyyri kirja pitkään pitkään aikaan. Lyhyesti sanottuna siis näin: Jos pidät Sookie Stackhouse-sarjaa liian verisenä, ja Twilightia liian hempeänä, niin Illallinen vampyyrin kanssa on se kultainen keskitie.


Arvosana: 9
Suosittelenko? : Jos pidit Twilightia hieman liian satumaisena, mutta pidit siitä, niin tämä on sinun kirjasi.
Mistä hankin/sain: Raision kaupunginkirjastosta
Luenko uudestaan: Kyllä, tämäkin oli jo toinen kerta :)
Kirjailia: Abigail Gibbs
Kustantamo: OTAVA
Kustannusvuosi: 2012
Sivumäärä:323
Alkuperäisteos: Dinner with a Vampire

2 kommenttia:

  1. Pakkohan tuo oli ottaa kun kirjastosta löysin tämän arvion jälkeen. :D Jospa kohta kerkeäisin lukeakin sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varma, että tulet nauttimaan siitä! :D

      Poista

Kiitos kommentista ♥