lauantai 20. kesäkuuta 2015

Varjojen ratsu (O'Dwyerin serkut-trilogia, #1) Nora Roberts

Iona Sheehan on ottanut elämänsä isoimman riskin. Hän on jättänyt työnsä ja kotinsa Baltimoressa ja tullut Irlantiin sukunsa juurille etsimään seikkailuja – ja vastauksia. Iona on innoissaan tavatessaan ensimmäistä kertaa serkkunsa Connor ja Branna O'Dwyerin. Tunne siitä että hän on tullut kotiin vahvistuu, kun hän saa työpaikan ratsastuskoulusta, jonka kuumaverinen omistaja notkauttaa Ionan polvet heti.
Iona ei kuitenkaan tiedä, että hänen serkkunsa ovat odottaneet häntä jo kauan. Connor, Branna ja Iona ovat kaikki saaneet väkevän verenperinnön esiäidiltään Sorchalta, joka siirsi noitavoimansa lapsilleen suojellakseen heitä pahalta Cabhanilta. Serkukset huomaavat, että yhdessä he ovat voimakkaampia, ja myös sen, että Cabhan vannoo yhä kostoa. 

Olen odottanut saavani tämän kirjan kätösiini jos pitkän aikaa. Jälleen kerran olin kuitenkin niin pihi, etten viitsinyt sitä paria kolikkoa maksaa, että olisin voinut varata sen. Hyvä tyttö, hyvä tyttö...
Joka tapauksessa nyt kun tämän vihdoinkin sain luettua, täytyy sanoa, että Nora Roberts on tasaiseen tahtiin nousemassa lempikirjailioitteni listassa kohti kärkeä. Roberts ei yleensä kirjoita fantasiaa, vaan enimmäkseen romantiikkaa, mutta olin jo aikaisemmin lukenut Kuuden piiri sarjaa, joka vei minut mukanaan. Kirja-arvosteluni voi lukea täältä.
Eli en siis yllättynyt siitä, että Varjojen ratsu oli hyvä. Ei loistava, mutta hyvä.

Kirjan alussa saimme kurkistaa päähenkilömme suvun historiaan. Tapasimme Sorchan, hänen miehensä ja heidän kolme lastaan. Sorchan voimia ja Sorchaa itseään vainoaa paha demoni Cabhan, ja jos totta puhutaan, Iona Sheehanin esi-äidin ja tämän lapsien tarinasta olisi ollut ihana kuulla lisää. Roberts olisi aivan hyvin voinut tehdä toisen kirjasarjan liittyen heihin. Synkkää magiaa ja viettelystä Ei olisi haitannut yhtään!
Joka tapauksessa jännittävän ja mukaansa tempaavan alun jälkeen päätin, että voin unohtaa syömisen ja nukkumisen. Varjojen ratsu sai täyden huomioni.
Valitettavasti mahtava aloituksen tuoma kipinä ei onnistunut pysymään vahvana läpi tarinan. Mitään kovinkaan tajunnan räjäyttävää ei tapahtunut pitkään aikaa. Kirjan alku oli oikeastaan pelkkää Ionan tutustumista voimiinsa ja ihastumisen syntymistä komeaan ratsastutkoulun omistajaan Boyleen.

Boylen ja Ionan suhde oli suloista luettavaa, mutta se ei tehnyt mitenkään muuten kovinkaan suurta vaikutusta. Boyle ei ole kovinkaan fiksu omasta mielestäni. Tai sitten mielenkiintoni puuttuminen johtuu vain puhtaasti siitä, että olen lukenut viimeisen kahden kuukauden ajan kirjoja, joissa päähenkilöinä on Jace Herondalen ja Harry Potterin kaltaisia miehiä... Kuka tietää.
Iona taas henkilönä toi mieleen kiltin naapurin tytön, joka kuitenkin on sisukas ja rohkea, mutta silti hieman kömpelö. Kuitenkaan en juurikaan kiinnittänyt Ionaan enää huomiota läheskään niin paljon, kun Connor ja Branna ilmestyivät kuvioihin. Varsinkin Connor sai sydämmen läpättämään, hänhän kuitenkin muistuttaa enemmän niitä henkilöhahmoja kirjoissa joihin itse tuppaan lankeamaan.
Onnekseni pääsen häneen tutustumaan seuraavassa kirjassa paremmin hih hii.

Branna taas on ihanan voimakas hahmo. Hänen suhteensa Finiin sai varpaani syyhyämään. "Kielletty rakkaus" saa minut aina lapsenomaisen innostuneeksi. Kohta ihan oikeasti alan lipsua raha-ahneudsetani ja alan varaamaan kirjoja ihan jonossa. Tai sitten vain ostan omaksi. Pääsisinpähän lähemmäs unelmakirjastoani <3

Juoni oli tasaisesti ihan mielenkiintoinen, vaikkakaan se ei pitänyt minua otteessan koko kirjan ajan kuten tuossa aikaisemmin sanoinkin. Alku ja loppu olivat fantastisia, eikä muulla oikeastaan olekkaan väliä...Mehän muistamme aina alun ja lopun kirjoista. Ellei kyseessä satu olemaan jokin täydellinen poikkeus, kuten Nälkäpeli tai Luukaupunki hehe heee o__o
Kirja jäi oikeastaan ihan mielenkiintoiseen kohtaan. Paha ei välttämättä kukistunutkaan joten päädyimme gliffhangeriin, tosin aika lievään sellaiseen. Jäin kuitenkin kiinnostuneena miettimään jatkoa ja aion ehdottomasti lukea seuraavan osan.

Suosittelen kaikkia Nora Roberts faneja ehdottomasti tarttumaan tilaisuuteen. Jos taas olet innostunut hyvästä ja seikkailuun sukeltavasta fantasiasta, Varjojen ratsu ei todennäköisesti tule vastaamaan odotuksiasi. Roberts ei kuitenkaan ole fantasiakirjailia, vaan hän kirjoittaa enimmäkseen romanttisia nuorten naisten päiväuni kirjoja, joista itse ainakin nautin. Siltikään en usko että hän pani parastaan tässä kirjassa myöskään romantiikan suhteen. Ionan ja Boylen suhde ei ollut mitenkään erikoinen, eikä heidän tarinansa vedä vertoja monellekkaan rakkaustarinalle johon on tullu törmättyä. Uskon silti, että Connor ja Branna eivät tule pettämään minua!


Arvosana: 8+
Suosittelenko? : Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka pitävät Nora Robertsin teoksista
Mistä hankin/sain: Turun kaupunginkirjastosta
Luenko uudestaan:  Kyllä, kunhan aikaa on vähän kulunut
Kirjailia: Nora Roberts
Kustantamo: Gummerus
Kustannusvuosi:  2014
Sivumäärä: 373
Alkuperäisteos: Dark Witch


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista ♥